Tue 30/10/12 - Limping along

Oikeaa jalkaani on särkenyt nyt pari viikkoa. Yhtenä päivänä se on kunnossa, seuraavana taas ei. Mutta molemmilla jaloillani raahauduin taas osastolle klo 7. Päivä tuntui siltä, ettei se ikinä loppuisi! Osastolla ei tapahtunut oikeastaan mitään. Tein täysin perushommia, joita jo osasin. Yhtä antibioottia pyörittelin käsissäni, jotta se sekottuisi kunnolla ja yhden verisen käden putsasin ja teippasin irroneen kanyylin jäljiltä. Siinä oli päivän harjoitukselliset kohokohdat.

Kritiikkiä voisin antaa siitä, että täällä hoitajat ottavat hieman huonosti opiskelijaa mukaan. Ei oikein kerrota (selvällä englannilla ainakaan), mitä tapahtuu missäkin, niin on vaikea olla itsekään aktiivinen. Mutta ensisijaisesti tulin opettelemaan paikallisen sairaalaosaston käytäntöjä. Edelleen ole kauhuissani hygieniasta ja tietosuojasta, mutta muutoin olen ehkä alkanut ymmärtämään, miten asiat noin yleisesti toimii täällä. Ihmettelen kyllä, kun yksikään hoitaja ei laita kanyyliä vaan aina pyydetään lääkäriä se tekemään.

Jouduin kyllä myös keskusteluun meidän yhteisestä kylpyhuoneesta, mikä muuntui pian keskusteluksi yhteisestä kylvystämme ja miespuoliset hoitajat ja NA:t (hoitotyön avustajat) alkoivat kyselemään vuokramme suuruutta ja että oliko kämppä vain naisille...

Susanna oli sekava päivä, kun hänen ohjaajansa ei ollut paikalla. Toivottavasti huominen on parempi. Tänään hän näki piurletteja... pirunlettejä... piruettejä... Hanna näki aivan Clark Kentin näköisen miehen ja myöskin Clark Kentin näköisen vastasyntyneen tyttövauvan.

~*~*~*~

My right foot has been aching for a couple of weeks now. It's fine one day and bad the next. But with the help of my both feet, I dragged myself to the ward at 7am. The day felt like it was never going to end! Nothing really happened at the ward. I kept myself busy with all the basic chores that I already know. I did turn one antibiotic bottle in my hands for it to mix properly and I did clean one bloody hand after a cannula came out. Those were pretty much the highlights of my day training-wise.

I could criticize that the nurses don't really involve the student. No one tells (in understandable English anyway) what happening and where so it's hard to make yourself involved. But primarily I came to see how local ward works in practice. I'm still terrified over the hygiene and the privacy protection but otherwise I've started to understand how things are generally done around here. Though I do wonder how none of the nurses cannulate but always go and ask for the doctor to do it.

I did end up in a conversation about our shared bathroom which soon turned into a conversation of our shared bath and the male nurses and nurse assistants started to ask our monthly rent and whether the flat was all-female...

Susanna had a rather confusing day without her mentor. Hopefully tomorrow will be better. Hanna saw a man who looked exactly like Clark Kent and also a baby-girl who looked like Clark Kent.

Tähän tyyliin... / Like this...