Mon 22/10/12 - 1st day at a local ward

Kävin eilen kysymässä osastolla, että moneltako pitäisi olla aamulla paikalla. Yhteyshenkilöni on vuosilomalla ja ohjaajani yövuoroissa, joten alku ei ollut kovin sujuva. Mutta onneksi osastolta löytyi lopulta joku, joka tiesi asioista ja niinpä innosta puhkuen raahauduin osastolle klo 7:00 tänä aamuna.

Heti alkuun oli sopivasti 12,5 tunnin päivä, mistä minut päästettiin tuntia aiemmin kotiin, kun työt loppui kesken. Huomenna saan onneksi kuitenkin levätä, koska jalkoja pakottaa melkoisesti: uudet kengät ja paljon paikallaan seisoskelua. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi ollut sairaalaharjoittelussa. Osastoni on aikuisten keuhko-osasto, jossa on 24 sairaansijaa, joista kaikki oli käytössä. Olin tämän päivän lähihoitajan ohjauksessa, mikä mielestäni on paras mahdollinen tapa aloittaa uudella osastolla, mutta täytyy myöntää, että hitusen alkoi osaston naurettava hierarkia kiristää pinnaani. Täällä lähihoitajat vastaavat kaikkiin hälytyksiin (siitä huolimatta, että sairaanhoitaja seisoskee hälyttävän huoneen edessä ilman mitään tekemistä) ja tulevat sitten kertomaan sairaanhoitajalle, jos potilasta vaivaa jokin lääketieteellinen asia.

Sänkyihin vaihdetaan uudet lakanat joka aamu, vaikka ne olisivatkin puhtaita. Potilaiden vessareissut ovat yksinomaan lähihoitajien vastuulla, kuten myös ruoanjako. Käytin potilaita tänään varmaan yhteensä 15 kertaa vessassa. Käsiä pestään harvakseltaan (toisin sanoen: en nähnyt kenenkään tänään pesevän käsiään), käsidesivaahtoa käytetään myöskin harvakseltaan (toisin sanoen: en nähnyt kenenkään tänään käyttävän käsihuuhdettakaan). Autoin lääkäriä kanyloinnissa ja dreenin poistossa, eikä kummassakaan toimenpiteessä mietitty hetkeäkään mitään ergonomiaa. Luulen, että toinen lääkäri ei edes tiennyt, mitä koko sana tarkoitti.

Yksi mies halusi laulaa minulle jotain Maria-kappaletta, jota en valitettavasti tunnistanut, mutta se ei häntä haitannut. Universaalina ongelmana huomasin hoitajien perussanontatavan "Palaan ihan kohta" tarkoittavan täälläkin oikeasti "Tulen jos muistan/viitsin/jaksan/ehdin". Lisäksi sain kokea keuhko-osaston varjopuolenkin, kuolleisuuden suuruuden, kun heti ensimmäisenä päivänä menehtyi yksi.

Hanna puolestaan oli todistamassa melkoisen brutaalia alatiesynnytystä, johon liittyi sakset ja pihdit - kuvitelkaa rauhassa loput. Hanna on siis äitiysharjoittelussa. Vastasyntyneillä on kuulemma siellä varashälyttimet jalassa. Täällä ei ole vauvoja siepattu, mutta muuallapäin maata sitä on tapahtunut, joten kyseessä varotoimi. Susanna aloittaa huomenna naistentautien harjoittelun.

~*~*~*~

I went to the ward yesterday to ask what time I needed to be there in the morning. My contact person was on her annual leave so the start wasn't really smooth. But luckily there was someone who knew about things and therefore I dragged myself full of enthusiasm to the ward at 7:00 this morning.

I got to start with a 12,5-hour-day, even though I was released an hour early because we ran out of things to do. Luckily I can rest tomorrow since my feet are killing me: news shoes and lots of standing still. It's been a while since I last did practical training in a hospital. The ward is a respiratory adult ward with 24 beds and all of them were occupied. I was mentored by the nurse assistant today which I think is the best possible way to begin at a new ward but I must admit that the ridiculous hierarchy of the ward got me quite irritable. Here the nurse assistants (=NAs) answer all the alarms (even though there might be a nurse standing right outside the room with nothing to do) and then the NAs come and tell the nurse if the patient was troubled by a medical issue.

They change the bed linen every single morning even if they were clean. Taking the patients to the toilets is solely the NAs responsibility, just like dishing out the food. I walked a patient to the toilet and back probably at least 15 times. Hands are washed every now and then (meaning: I didn't see anyone washing their hands today) and hand sanitizer is used rarely (meaning: I didn't see anyone sanitizing their hands either). I assisted a doctor with cannulation and taking out a drain. Ergonomics was not considered at all before either of the operations. I don't think the other doctor even knew what the word meant.


One man wanted to sing some song called Maria to me - unfortunately I didn't recognise the song but it didn't really bother him. I noticed it to be a universal problem that when nurses say "I'll be right back" it actually means "I'll be back if I remember/can be bothered/have time". I also had to experience the downside of respiratory wards, the high mortality rate when, on my first day, someone died.

Hanna on the other hand got to witness slightly brutal, vaginal child birth which involved a pair of scissors and a pair of forceps - you may imagine the rest yourselves. Hanna is doing her maternity placement at the moment. The newborns have anti-theft alarm on their legs. There hasn't been any newborn-kidnaps here so far but it has happened elsewhere in the country so the alarms are a precaution. Susanna begins her gynecology placement tomorrow.