Sain joitain koulutehtäviä valmiiksi, vaikka Internet-yhteys yrittikin kovasti estää minua. Pyysin Susannaa kirjoittamaan jotain hänen ja Hannan ensimmäisestä harjoittelusta, koska heidän harjoittelunsa oli hyvin erilainen omaani verrattuna. Tällaisen vastauksen sain:
Hannan ja minun harjoittelu lyhyesti (niin kuin Maria pyysi).
Olimme siis harjoittelemassa Prince Charles hospitalissa lasten osastoilla. Meille oli määrätty kolme eri osastoa kolmeksi viikoksi. Minä ja Hanna kiertäisimme eri osastoilla. Osastot olivat: lasten vuodeosasto (joka oli auki 24/7), lasten kirurginen ja arviointi osasto (auki viikolla 8-20) sekä lasten poliklinikka (joka oli auki virka-aikana eli 8.30-17).
Ensimmäinen viikkomme oli melko hämmentävä jo pelkästään sen vuoksi, ettei meille nimetty ohjaaja ollut osastolla meidän kanssamme, oikeastaan meillä ei ollut ohjaajaa koko kolmena viikkona. Ohjaajamme oli näet osastonhoitajana ja teki osaston johtamisen lisäksi paljon hallinnollisia töitä, häntä siis harvemmin näki osastolla. Meidän piti siis itse pitää huoli siitä, että roikuimme vuorossa olevan sairaanhoitajan perässä ja näimme mahdollisimman paljon. Ensimmäinen viikko meni paljolti perusasioiden opetteluun, kuten miten verenpainemittarit yms. laitteet toimivat, miten taukoajat saatiin sopimaan kahdeksan tunnin työpäiviimme (normaalit työvuorot täällä siis 12-tuntisia) ja ylipäänsä otteen ottaminen lastenhoidon perusasioista.
Seuraavalla viikolla vaihdoimme taas osastoa, joka aiheutti sen että piti opetella uuden osaston toimiperiaatteet. Tämä oli ainoa huono puoli kiertävään harjoitteluumme. Osaston toiminnan oppii muutamassa päivässä, ja kun alkaa tuntua, että pysyy jo vauhdissa mukana, joutuu vaihtamaan osastoa. Positiivisena puolena kiertävässä harjoittelussa oli se, että näimme monia erilaisia toimitapoja ja mielenkiintoisia toimenpiteitä. Joka osastolla oli omat erikoisalansa.
Vuodeosastolla keskityttiin paljolti lapsen perushoitoon, kirurgisella hoidettiin leikkauksiin tulevia ja siitä toipuvia lapsia, arviointi puolella otettiin vastaan omalääkärien, kätilöiden yms. lähettämiä lapsia, jotka vaativat pikaista sairaalan lääkärien konsultointia. Poliklinikalla oli monenlaisia klinikkapäiviä. Oli lääkärien pitämiä ihotauti-, allergia- ja kardiologisia vastaanottoja. Myös erikoistuneet hoitajat pitivät vastaanottoja liittyen allergioihin, ummetukseen tai epilepsiaan. Kaikissa näissä toimimme osaamisemme ja rajojen mukaan osana henkilökuntaa. Yleisimmät toimet mitä saimme tehdä, olivat lasten mittaamista (paino, pituus), arvojen mittaamista (mm. verenpaine, lämpö), Emla-voiteiden laittoa, avustusta verinäytteen otossa ja lapsien viihdyttämistä. Olimme myös mukana lääkärien vastaanotoilla ja apuna leikkihuoneessa. Hanna pääsi lisäksi seuraamaan, kun vauvoille annettiin tuberkuloosi- ja RS-virus -pistoksia hoitajan vastaanotolla.
Osastojen ilmapiirit olivat yleisesti hyvät. Joinain päivinä oli hiljaisempaa kuin toisina, ja silloin ehdin tutustua muihin hoitajiin paremmin, ja he minuun. Yleisesti henkilökunta oli mukavaa ja ymmärtäväistä. Muutamia sekaannuksia ja ymmärrysongelmia lukuun ottamatta, kokemukseni olivat hyviä. Sain tehdä sen verran, kuin oli sallittua, minua pyydettiin mukaan ja minua otettiin mukaan toimenpiteisiin. Sairaanhoidolliset taitoni eivät juuri karttuneet harjoittelun aikana, sillä täällä opiskelija ei saa tehdä käytännössä juuri mitään. Kuitenkin koen saaneeni joitain lisäystä lasten perushoidon saralla. Moni asia toimii lapsen kanssa hyvinkin kansainvälisesti, kuten se miten lähestytään lasta kun tämä pelkää tai selitetään toimenpidettä. Koen saaneeni paljon itseluottamusta, ja jos pärjään lasten kanssa vieraalla kielellä, niin omalla kotimaisella se tulee olemaan paljon helpompaa.
~*~*~*~
I managed to get some school work done, even though the Internet tried really hard to stop me. I asked Susanna to write something about her and Hanna's first practical training because their placement was so different compared to mine.
(I'll translate it if I get even one request asking me to do so. Please leave a comment.)
No comments:
Post a Comment