Tänään oli sitten minun viimeinen päiväni Mae Hong Sonissa. Heräsimme aamupäivällä ja lähdimme kaupunkiin. Taran altaan vesi oli vihreämpää kuin viime lauantaina, mutta uimaan oli päästävä. Katriina, Rosita ja Janette liittyivät seuraamme hieman myöhemmin. Rosita ja Janette hoitivat ja huolehtivat minusta. He hieroivat jalkojani ja antoivat ”kuplahieronnan” selkääni, kun makasin vedessä. He myös huolehtivat, että olin koko ajan auringossa, mutta myös siitä, että tunsin oloni viileäksi.Uimisen ja auringon oton jälkeen Elina vei minut Salweeniin vielä viimeiselle Khao Soylle. Söin oman Khao Soyn köhimättä (toisin kuin Elina) ja vain yhdellä vesilasilla (toisin kuin Elina). Kai meillä, äiti, on chilipurkki kotona odottamassa minua?
Netti ei taas toiminut yläluokassa, joten olen Elinan koneella. Jotain vastoinkäymisiä vielä tähän loppuunkin on riitettävä. Mutta huomenna aamulla lähden Mae Hong Sonista ja menen Chiang Main kautta Bangkokiin. Pakkaus on melko lailla hoidettu. Toivotaan, että reissu sujuu ongelmitta. Vaikka kotona äiti ja varsinkin isä voi luottaa siihen että, että en ole ihan ekaa kertaa matkalla, joten kyllä niistä mahdollisista ongelmistakin selvitään.
So today was my last day in Mae Hong Son. We woke up in the forenoon and left for town. The pool water in Tara was greener than last Saturday but we just had to go swimming. Katriina, Rosita and Janette joined us a little later. Rosita and Janette looked after me. They gave me foot massage and “bubble massage” on my back as I lay in the water. They also made sure I was in the sun but still feeling cool all the time.
After swimming and tanning Elina took me to Salween for one last Khao Soy. I ate my Khao Soy without coughing (unlike Elina) and with just one glass of water (unlike Elina). We do have a jar of chili at home, right mom?
The Internet didn’t work in the upper classroom again so I’m at Elina’s laptop. There always must be some obstacles for the very end. But tomorrow morning I’m leaving Mae Hong Son and will fly to Bangkok via Chiang Mai. Packing is pretty much all done. Let’s hope the journey goes well. Though at home mom and especially dad can trust that I’m not traveling for the first time in my life so I can handle the possible problems as well.
Hämä-hämähäkki... (10cm) Itsy bitsy spider...
