Henna lähti aamulla yksin kokoukseen, kun minä jäin vielä pakkaamaan viimeisiä tavaroitani. Jostain syystä olen viikossa ehtinyt hankkimaan muovikassillisen lisää tavaraa, vaikka tarkoitus oli olla ostamatta mitään. Koira makoili vieressäni, kun olin saanut hommat tehtyä. Yö oli viileä, mutta päivällä tulee niin kuuma. Kiviset hakivat minut yllättäen jo heti puolen päivän jälkeen 15 minuutin varoitusajalla. Tarkoitus oli lähteä vasta myöhemmin iltapäivällä. Onneksi jäin pakkaamaan.
Ensin KinLeniin lounaalle ja sitten Rimpingin ostamaan meetvurstia, keksiä ja leipää. Sitten oli edessä surullisen kuuluisa vuoristotie Mae Hong Soniin. Automatka pelotti jo etukäteen ja syystäkin, kun alkoi sitten satamaankin kaatamalla. Ei sellaista Suomen ”kaatosadetta” vaan ihan _oikeaa_ kaatosadetta. Onneksi Elina oli jättänyt Kivisille yhden pahoinvointipillerin minua varten, joten en koko matkan aikana voinut pahoin. Ihanaa! Pysähdyimme kerran jalkojen oikaisua ja kattotelineen tarkistusta varten ja sitten kerran syömään Pain thai-ravintolaan. Khao Soy on niin hyvää!
Paissa oli koko kylän kattava sähkökatkos. Pain jälkeen sade jatkui ja salamat välähtelivät taivaalla. Vesiliirto ja muutama puu tiellä auttoi pitämään pientä jännitystä yllä. Lähemmäs Mae Hong Sonia tultaessa sade kuitenkin lakkasi ja maa oli kuivaa – koko viikkona ei ollut satanut. Vuorilla oli tulipaloja joka puolella ja hetken pelkäsimme joutuvamme takaisin siihen kauheaan savuun, mutta juuri ennen Mae Hong Sonia alkoi taas sataa. Oli kyllä ihana tunne, kun oltiin viimein perillä, vaikka kastuinkin vähän juostessani kämpälle – katoksen alla, miettikäähän sitä!
Minulle oli tullut kirje Suomesta! Siinä oli juuri niitä asioita kuin mistä minä täällä haluan tietää, kun elo on muuten niin eristäytynyttä. Mutta ainakaan kotonani ei ole ymmärtänyt vieläkään, että haluan siis tietää kaiken, mitä sielläpäin tapahtuu: jos enoni tulee puhumaan kotiseurakuntaani, jos tulee mitään muutoksia terveydentiloissa, jos joku saa arven polveensa, jos Nuka ei syö kunnolla, jos joku tuttupariskunta eroaa, jos joku odottaa vauvaa, jos joku... Ymmärtänette pointin. En halua sisäistää tätä kaikkea yhtenä ryppäänä, kun tulen kotiin. Eikä meinaa mennä perille, vaikka sanoo suoraan. Mutta ihan vain tiedoksi, Saara: Minä kyllä tiedän, mikä Holiday Inn on. :P
Aah, ihanaa kun on ilmastointi!
Henna left for the church this morning when I stayed behind to pack my last belongings. For some reason I’ve managed to get one bag extra during this week even though it was my plan not to buy anything. The dog lay beside me when I was finished. The night was cool but the days get so hot. The family came to pick me up surprising already 12:20pm with a 15-minute notice. We had planned to leave later in the afternoon. Luckily I stayed behind to pack.
First to KinLen for lunch and then to Rimping to buy mettwurst, biscuits and bread. Then we were facing the infamous mountain road to Mae Hong Son. The car trip felt scary even beforehand and for a good reason when it started pouring with rain. Not like when it rains “heavily” in Finland, but like when it rains _for real_. Luckily Elina had left one motion sickness pill with the Kivinen’s for me so I didn’t feel sick during the whole trip. Lovely! We stopped once to stretch our legs and to check the roof-rack and then once in Pai at a Thai restaurant to eat. Khao Soy is so good!
There was a power cut covering the whole town of Pai. After Pai the rain continued and lightnings flashed across the sky. Hydroplaning and few trees on the road held a certain excitement throughout the journey. When we were getting closer to Mae Hong Son the rain stopped and the land was dry – it had not rained during the whole week. There were fires everywhere on the mountains and we were afraid of returning to the same awful smoke that we left. But just before Mae Hong Son it started to rain again. It was such a lovely feeling when we were finally back even though I got wet running to the apartment – under a canopy, think about that!
I received a letter from Finland! There were exactly those things written on it that I want to know here when my life is otherwise so isolated. But at least at home they still haven’t understood that I want to know everything that happens down there: if my uncle comes to speak at my home church, if someone’s health varies, if someone gets a scar on their knee, if Nuka is not eating well, if a couple I know gets divorced, if someone’s expecting a baby, if… You get the point. I don’t want to learn all this at the same time when I return. And they just won’t get it even though I’ve told them. But just for the record, Saara: I do know what Holiday Inn is. :P
Oh, how lovely to have air/con!
hihii, Oi Kiitos Mörssi ; ) -varo vaan tää päivä koittaa sullekin pian!, hä hä hää :D
ReplyDeleteAha. Lol. En edes muista mitä siihen kirjeseen kirjoitin. Koska suuri osa siitä mitä kirjoitin oli.. no sisällöltään ei niin vaikuttavaa! ^^ Mutta anteeksi jos aliarvioin sinua, ah maailmanmatkaaja ;)... Kirjoitinko siihen jotain siitä että se on 5star hotelli? (Näin meidän kesken, ei siitä kyllä uskoisi. ^^) "Good morning to you kind sir, would you like coffee or tea or perhaps you might want me to feed you, I can do that too."
ReplyDelete