Thailand - day 14 (CM)

Päivä alkoi heräämisellä ja aamupalalla. Aamunavauksesta oli vastuussa Henry, joka sitten siis laulatti meitä noin tunnin verran. Tänään Suomi-päivillä oli thaimaalainen puhuja, pastori Sidney. Hän opetti ja puhui meille koko päivän. Aamupäivän kahvitauon aikana joku lapsi oli ehtinyt villiintyä muistiinpanolehtiöni kanssa ja piirtänyt lyijykynällä suttua koko paperin täyteen. Ihastuttavia ipanoita täällä... Sidneyn seuraava osuus venyi ja venyi ja lounas alkoi klo 12:30 sijaan vasta 13:10. Pastori oli itse useamman viikon paastolla, joten ei se häntä häirinnyt. Me saimme tosin sitten syödä klo 14 asti. Pelkäsin, että saan migreenin sokerin romahtamisesta, mutta se vain hieman tikitti päässä ja meni sitten onneksi ohi.
Pitäisi ostaa huomenna krediittiä/puheaikaa puhelimeen, sillä on ystävänpäivä ja haluaisin lähettää edes muutaman tekstiviestin. Voi olla että se kuitenkin jää, missä tapauksessa olen todella pahoillani. On koko ajan niin kiire, ettei voi oikeastikaan muistaa tai ehtiä kaikkea, mitä pitäisi.
Illalla pastori Sidney oli edelleen vastuussa. Illan päätteeksi hän kiersi koko salin, kävi jokaisen luona erikseen ja rukoili meidän puolestamme. Jos meillä oli jotain erityistä mielellä, saimme vapauden kertoa sen ennen kuin hän aloitti rukoilemaan. Muutoin hän rukoilisi, mitä mieleen tuli. Minä mietin muutamia pikkuasioita, mutta hänen pysähtyessään luonani ajattelin, etteivät ne nyt niin tärkeitä ole. Mutta ilmeisesti vain Jumala tiesi, kuinka kipeästi minun tarvitsi kuulla ne pikkuasiat tuona iltana. Hän on niin ihmeellinen! Minut tuntevat ihmiset tietävät, että minä en ole helposti manipuloitavissa tai ”aivopestävissä”. Enkä siis ollut puhunut pastori Sidneyn kanssa yhtä ainoaa sanaa koko päivänä. Illalla olin siis ajatellut kahta asiaa ja pastori Sidney rukoili juuri noiden kahden asian puolesta. Ihmeellistä. Minun on hyvä muistaa, että Jumala on lähelläni koko ajan. Hän tietää, kuinka paljon lapsenvahtia tarvitsen. Ja tiedän, että kuulen sen laulun aamulla.

The morning began with waking up and breakfast. The morning devotions was led by Henry and he made us sing for almost an hour. Today the Finland-days hosted a Thai lecturer, Pastor Sidney. He taught and spoke to us for the whole day. During the morning coffee break some child had gone berserk on my notes and smudged all over my notes with a pencil. Such lovely brats here… Sidney’s next part just went on and on and we started lunch only at 1:10pm instead of 12:30pm. Pastor was fasting himself and planning to do so for a couple of weeks so he didn’t mind. We did get to eat until 2pm though. I was afraid of a migraine for low bloog-sugar but luckily it was just ticking in my head for a while and then it passed.
I should buy some credit/airtime for my phone for it’s Valentine’s day tomorrow and I would like to send some sms’s at least. It’s probably that I will forget in which case I am terribly sorry. I’m so busy all the time that I can’t possibly remember or have time to do everything I should.
In the evening pastor Sidney was again in charge. In the end of the meeting he walked through the whole conference room and stopped by each of us and prayed for us. If we had something special, we were allowed to express that before he started. Otherwise he would just pray for whatever came to mind. I was thinking about two things but when he stopped by me I didn’t consider them important enough. But obviously God only knew how badly I needed to hear those unimportant things tonight. He’s so amazing! People, who know me, know that I am not easily manipulated or “brainwashed”. I had not said a work to pastor Sidney during the whole day. So in the evening I had thought about two things and the pastor prayed for exactly those two things. Incredible. It’s good for me to remember that God is close to me all the time. He knows how much baby-sitting I need. And I know I will hear that song in the morning.