Tästä tulee piiiiiiiiitkä selostus, antakkee anteeksi. Tiivistettynä: matka meni hyvin ja saavuin ehjänä kasseineni perille asti. Suokaa anteeksi myös kirjoitusvirheet, en ala enää tarkistamaan! / This will be a looooooong one, please forgive me. To summarize: the journey went well and me and all my bags are still doing fine. Also forgive me my typos, I refuse to check this twice.HELSINKI: Aamulla oli hieman outo tunne nousta kahden tunnin unen jälkeen, n. klo 4. Ajoimme Helsinki-Vantaalle iskän kanssa ennen kuutta. Matkalla tuli mieleen, ettei sitten tullut tarkistettua, olisiko lento aikataulussa – väsyneitä kun olimme. Kentällä ilmoitettiin, että ”Uusi tieto klo 8:40”, joka oli siis koneen alkuperäinen lähtöaika. Varauduin jo siihenkin, että klo 8:40 ilmoitetaan, että kone ei ole vielä lähtökunnossa ja ”Nytt uppgift kl. 8:40”. No ei onneksi. Lento Helsingistä oli 1,5 tuntia myöhässä ”teknisen syyn” takia. Lähtö olikin siis vasta 10:10.
En odottanut Maikkia, lähettijärjestön edustajaa, yleisellä puolella – kun unohdin oikeastaan aluksi, että hän edes tulisi - vaan olimme tulleet jo isän kanssa turvatarkastuksen läpi, joten se soitti kun iskäkin oli jo ehtinyt lähtemään eli joskus 7:n aikaan. Turvatarkastuksesta Maikki olisi vielä päässyt, jos olisi halunnut, mutta en mä siellä lapsenvahtia kaivannut, kun kaikki oli jo järjestyksessä ja kone vain myöhässä. Kiva oli päästä iskästäkin eroon. ;) Passintarkastuksen jälkeen odotushallissa oli neljä 2-8-vuotiasta lasta, jotka isoäitinsä ohjeiden mukaan purkivat energiaansa odotellessa konetta ja juoksivat edes takaisin hallissa. Ei kovin rauhoittavaa meitä muita, paria sataa henkilöä kohtaan.
LENTO#1: Koneessa edessäni istui kaksi ruotsalaista. Kyseinen pussaileva ja toisiaan lääppivä pari (siis tyttö ja poika) alkoi 7 tunnin jälkeen hieman jo hermostuttamaan – varsinkin kun sain nukuttua melko huonosti ja erityisesti se kun he tökkivät penkkiä alituiseen polviini. Vieressäni oli yksi tyhjä paikka ja käytävän puolella thaimaalainen nainen. Takanani istui costaricalainen nainen, joka rupesi jossain Pakistanin ja Intian rajalla puhumaan, että tuo tuolla vasemmalla on varmastikin Afganistan. Yritin vaikuttaa kiinnostuneelta, vaikka televisiosta tulikin Hopeasurffari. Sen olin kyllä nähnyt ja sitten Balls of Fury, joka oikeastikin kiinnosti jotenkin, keskeytyi ilmeisesti jonkin ”teknisen vian” vuoksi. Rottatuillen katsoin myös. Yritin myös nukkua – melko huonolla menestyksellä tosiaan.
BANGKOK:Lento oli Bangkokissa klo 00:10 paikallista aikaa (+7 GMT), joten vain 55 minuuttia aiotusta myöhssä. Bangkokin kenttä oli iso ja kaunis oikeastaan. Lasinen rakennus ja avara kuin mikä, maalauksia seinillä ja sellaista. Sitä olen monesti miettinyt, miksi kentillä välillä on todella selkeät ohjeet paikasta A paikkaan B, mutta sitten yhtäkkiä kesken matkan kyltit jotenkin oudosti piilotetaan. :) Onneksi näytin niin eksyneeltä etsiessäni kotimaan lähtöjä, että minua tuli eräs mies neuvomaan 3 sekuntia sen jälkeen, kun tajusin, etten löytänyt seuraavaa viittaa. Hauskaa tosin oli, kun olin saanut oikean korvani niin lukkoon, että siellä vaan suhisi ja oli thailaisen englannista vaikea saada selvää. No ensivaikutus thaimaalaisista oli ainakin hyvä.
Kentällä ei yöllä ollut oikeastaan mitään tekemistä, joten seurasin siivoojia. Järkevää, että ne siivoavat öisin, vaikka kenttä oli kyllä alituiseen melko kiireinen. Suomessa siivottiin aamulla, kun meitä oli jo aivan älyttömästi. Bangkokin kentällä oli siivoojiakin vaikka kuinka. Suomessa sillä tytöllä oli lankamoppi ja rikkalapio, Bangkokissa työryhmässä oli 4-6 henkilöä, joku roiski pesuaineen lattialle, toinen levitti pesuaineen mopilla, kolmas käytti monitoimikonetta, joku taas lattianhoitokonetta, toinen kuivasi lastalla ja toinen rätillä, yhdellä oli radiopuhelin ja puku päällä (jonkinlainen työnvalvoja?). Sitten niillä oli sellainen kiva puhallin, joka kuivasi sen lattian loppuun, tosin palellutti meitä matkaajia. Ilma oli terminaalissa kostea, mutta melko viileä – varmaan kuten ulkonakin. Iskä huolehti turhaan, ettenkö pärjäisi kassieni kanssa, kun en saanut niitä buukattua suoraan perille asti vaan piti joka kentällä siirtää ne itse. Ei siinä ollut mitään vaikeutta, vaikka raskaita ne olivatkin (n.16+n.7 kg vähän kenttien vaaoista riippuen +/-1,5kg).
Hassua, kuinka yö Bangkokissa meni aikaeron takia kohtuullisen helposti. Juttelin eräälle mukavalle kanadalaiselle farmariparille, jotka olivat matkalla Samuille. Nainen ei osannut lausua thai-nimiä yhtään. He ostivat lipunkin vasta Bangkokista, eikä heillä ollut mitään tietoa, missä yöpyisivät. Aika mahtavaa oikeastaan uskaltaa noinkin. Mies tarjosi minulle purkkaa, kun korva oli tosiaan pitkään tukossa. Syytän tätä flunssaani siitä, sillä ainoastaan oikea korva kärsi ja juuri oikealta puolen on nenä tukossa ja kurkku kipeänä. Kun pääsin portille niin viereeni tuli eräs filippiiniläinen nainen, joka luuli minua 16-17-vuotiaaksi. Ei juurikaan haitannut, olin juuri ajatellut hänen olevan ehkä 27, mutta hänellä olikin ihan aikuinen tytär Chiang Maissa, että ilmeisesti lähemmäs 45. Orientaalit näyttävät kaikki ihan samalta, todella vaikea päätellä ikää. Ko. nainen opetti minulle omalla kielellään, filipinoksi sanat ’isä’, ’äiti’, ’kiitos’ ja ’minun nimeni on’.
LENTO#2 & CHIANG MAI: Lento Chiang Maihin sujui myös ongelmitta, vaikka korvaa särki taas niin, että meinasi itku tulla. Istuin jonkun ulkomaalaisen eli siis kroatin ym. vieressä. Nukuimme molemmat melko hyvin koko matkan. Saavuimme Chiang Maihin n. 7:40 eli 15 min etuajassa. Vähän oli hakuilua paikasta – oikeastaan siis päätin, että lähtisinkö oikealle vai vasemmalle, kunnes näin lippukojut vasemmalla. Lipun sain hankittua helposti, vaikka pitikin tarkistaa, että ”1390 baht, was it?”. Thaimaalaisten englanti on niin vikkelää.
Katselin ohimennen jotain kulta/timanttimyymälää, kunnes päätin laskeutua kerroksen alemma ykkösportin odotustilaan. Se oli avara huone, jossa ei ollut ketään yli tuntiin. Ihana kun sai olla vaan ihan yksin ja hiljaisuudessa. Yksi Thai Airwaysin työntekijöistä tulikin kysymään, että mihin olen matkalla. Selitin, että Mae Hong Soniin ja että tiesin kyllä, ettei lento tule pitkään aikaan, mutta halusin vain olla hetken rauhassa – väsytti niin, että pyrin minimoimaan stressiä. Tuli mieleen, että olisi bussissa pitänyt antaa paikka niille vanhemmille ihmisille, joita siihen tuli, mutta kun tunkivat niin lähelle, etten päässyt enää ylös. Jäi hieman huono omatunto, mutta selvisimme koneeseen.
LENTO #3: Tästä lennosta en muista paljoa ja se olikin tosi lyhyt, 35 min. Vieressäni ei istunut kukaan ja kone oli muutenkin pieni. Kovin moni ei ilmeisesti halua Mae Hong Soniin. ;) Meille tarjottiin mehua ja... jokin... piirakka... kai... jonka tarkempaa määritelmää en muista. Olin tosi väsynyt ja nälkäinen, joten söin ko. leivonnaisen sen enempiä kyselemättä.
MAE HONG SON: Saavuin perille väsyneenä. Timo, Katriina, Rosita, Janette ja Elina olivat minua vastassa ja heillä oli mukanaan valkoisia kukkia, jotka oli ilmeisesti ostettu paikalliselta torilta matkalla. Ne olivat todella nättejä. Ihanaa oli saada ilman pehmeyden lisäksi haistaa jotain muutakin hyvää, kun koneet ja terminaalit haisevat oikeasti tosi pahalle. Virpi-Maria on ensi viikon torstaihin asti matkalla Etelä-Thaimaassa.
Ajattelin nukahtaa hetkeksi, kun muut jatkoivat kouluaan ja Timo muita hommia, mutta ehdin vartissa jo ihan sikeään uneen, josta Elina sai minua herätellä ruoalle. Lounaasta, jonka söimme kuusistaan oppilaskodilla, en muista kovin paljoa. Se oli yllättävän mautonta paitsi jokin kastikse mitä lisättiin ja se olikin sitten tulista. Ruokaan oli vihanneksia, papuja, papaijaa, riisiä, kanaa – en kiinnittänyt sen kummemmin oikeataan huomiota. Söin vaan taas – perusrauniolainen kun olen, vai mitä Sanna?! :) Oli ehdottomasti nälkä, mutta ei silti tehnyt oikeastaan mieli syödä. Vatsa oli hieman vielä sekaisin lentämisestä.
Rosita ja Janette näyttivät paikkoja ja kertoivat eri työntekijöistä ja heidän koiristaan. Katriinalla oli vielä koulua. Ulkomaalaisia nimiä en muista ikinä, joten yritin kirjoittaa niitä myöhemmin muistiin. Kivisillä on 8-kuukautinen kultainen noutaja nimeltään Hani/Honey/whatev. :) Se on todella kiltti ja suloinen ja pentukarvainen ja pehmeä. Rosita näytti, kuinka Hani osaa jo mennä maahan ja tuoda palloa ja kelliä (meidän koira ei suostu kuolemakseenaan kahteen jälkimmäiseen). Heidän talonsakin on todella kaunis. Timo tarjosi kahvia sekä paperin ja kynän, joilla pääsin kiitollisena väsäämään muistiinpanojani. Vierailin myös Janen ravintolassa jälkiruoalla, paistetuilla banaaneilla ja kuumalla kahvilla. Oli todella hyvää! Tytöt esittelivät myös muutamia valokuvia.
Kun palasin omaan kämppääni, niin selvitin muutamia käytännön asioita Elinan kanssa, eläimistä ja muuten turvallisuudesta ja mahdollisesta jostain muustakin, mutta en muista, sillä väsyttää edelleen niin älyttömästi. Otsalohko ja silmät on kuin tulessa. Janen kotipalvelu saapui klo 15 aikoihin ja toi meille tilaamisen jälkeen hetkeä myöhemmin spagetti poloneesit, limut ja karkkikahvit. Pitää kehua, että täydellistä laihduttajan ihanneruokaa. Samalla Jane vei osan Teijan ja omista tuliaisistani Kivisille.
Menin sen jälkeen taas noin puolen tunnin nokosille, joista jälleen Elina herätti minut kun olin ihan umpiunessa. Oli aluksi tarkoitus lähteä mopolla kaupunkiin, mutta juuri kun olimme lähdössä Timo soitti ja kysyi josko haluaisimme lähteä heidän mukaansa, joten pääsimme autolla! :D Menimme ”Puutaloon”, mikä oli siis puusta tehty avoin ravintola, missä Rositan suosituksesta tilasin banaanipirtelön ja kanapihvin barbeque kastikkeella. En valitettavasti tiedä ravintolan oikeaa nimeä, pitäisi kai opetella lukemaan thaita. :) Mutta se oli kuulemma paikallisella tasolla melko hieno ja kuusi henkilöä söi yhteensä 10-15 eurolla. Minun täytyy kyllä tottua tällaiseen rahan menoon... Ajokulttuuri oikeastikin huolettaa, jos aion ajaa oppilaskodin mopolla.
Ravintolasta tulon jälkeen otin maitohappobakteerin, menin suihkuun, purin laukkuni ja menin sänkyyn. Afrikan jälkeen on ollut ikävä 170% kosteutta, pehmeää ihanaa tuoksuvaa ilmaa ja sitä kuinka suihkun jälkeen on heti ”hiki”. Harmittaa kyllä, että päätin kentällä jättää kannettavan kotiin. Tiesin, että harmittaisi ja nyt sen olen tänään todennut jo useaan kertaan. Mutta tehty mitä tehty. Ostan täältä uuden, vaikka elektroniikka ei oikeastaan ole niin paljon halvempaa kuin Suomessa. Enkä ehtinyt tätä blogia kirjoittamaan jo eilen. Mutta alku on ollut hyvä ja oikeasti minuun iski vasta 12 tuntia maassa olon jälkeen, että täällä sitä nyt ollaan Thaimaassa.
HELSINKI: It was rather weird to wake up after 2 hour sleep at about 4am. We arrived at Helsinki-Vantaa airport with dad before 6am. While driving we realised we should’ve checked whether the flight was on time - we were tired me. On the airport they informed that ”New info at 8:40” which was the original departure time. I was ready to get ”Nytt uppgift kl. 12:15” at 8:40 but luckily not. The flight from Helsinki was 1,5 hours late ”for technical reasons” so we took off at 10:10am.
I didn’t wait for Maikki, the representative of the organisation who sent me here, on the public side of the terminal – as I forgot it at first – but we went through the security check and she called after dad had gone so around 7am. She could’ve come through the security point had she wanted but I didn’t need for a nanny anymore as everything was sorted out already though the plane late. And I was glad to get rid of dad as well. ;) After the passport check there were four kids between 2 and 8 year who were running around with their grandmother “to get rid of some energy”. It wasn’t that relaxing to us, 200 other travellers
FLIGHT #1: There were two Swedes in front of me in the plane. After 7 hours of kissing and touching they (female and male, just FYI) started to get really annoying – especially as I didn’t really get much sleep and they were pushing the seat against my knees all the time. Next to me was an empty seat and then a Thai lady who just kept smiling silently. Behind me was a Costa Rican lady who started to talk to me somewhere around the border of India and Pakistan how that must be Afghanistan on the left hand side. I tried to seem interested though they were showing Fantastic Four Silver Surfer. I had seen that and then Balls of Fury, which I actually wanted to see, wasn’t shown for more than 15 minutes due to “technical reasons”. I did see Ratatouille though. I also tried to sleep – but with not so great results.
BANGKOK: The flight was in Bangkok at 00:10am Thai time (+7 GMT) so only 55 minutes late from the original arrival time. Bangkok airport is quite and actually very beautiful. Walls made of nothing but glass and paintings everywhere and so on. I’ve sometimes wondered why terminals have such clear guides how to get A to B but all of a sudden all the signs disappear. :) Luckily I looked so completely lost trying to find the domestic departures that a man came to give me and advice in about 3 seconds. It was funny though that my ear was so blocked and whizzing after the landing that I could hardly understand what he was saying. I got a nice first impression though.
There was nothing to do during the night at the airport so I was analyzing the maintenance. It was clever how they clean up during the night though the airport was rather busy all the time. In Finland the cleaner lady came when there were hundreds of people already. There were rather a big lot of cleaners in Bangkok as well. In Finland the girl had a mob and a dust pan. In Bangkok each ”clean & care” group had 4-6 workers to do different chores, pouring the detergent, someone spreading it around the floor, someone drying, and one of them even had a walkie-talkie. The air in the airport was humid but rather cool. I was freezing most of the time. Welcome to exotic Thailand, yeah.
The time in Bangkok went easily thanks to the time difference it was late evening in Finland. I spoke to a nice Canadian farmer couple who were going to Samui. The lady refused to pronounce any of the Thai names. They bought their flights from Bangkok and they had no idea where they would be staying the night. I admire the adventurous lifestyle soem live. The man offered me gum for my ears for they were blocked for hours and hours. Pepper gum... :) It’s for the flu that my right ear was suffering for it’s the right side of my head that’s mostly suffering from the flu as well. Weird how all the oriental people look exactly the same. Met a lady from the Philippines who looked like 27 years old but was at least 45. She taught me ’father’, ’mother’, ’thank you’ and ’my name is’ in Filipino.
FLIGHT #2 & CHIANG MAI: The flight to Chiang Mai went also well though my ear was hurting so bad I thought I was going to cry any minute. I sat next to some western guy but we both slept through the whole way. We arrived at Chiang Mai 15 minutes early, at 7:40am. Was a bit lost when I had to decide whether to turn left or right until I saw the ticket offices on the left. I managed to get the ticket though I had to check ”1390 baht, was it?”. Thai English is rather quick. I checked out a gold/diamond shop until I decided to decend to the Gate 1 waiting hall. Got to be alone for over an hour, such a brilliant hour. :) We were 15 minutes late for the cloudy weather in Mae Hong Son.
FLIGHT #3: Can’t remember much from this flight. It was short, only 35 minutes. No one sat next to me, obviously not that many want to come over here. ;) Their bad. We were offered juice and... some... pie... maybe... I was really tired and hungry so I just ate it.
MAE HONG SON: I arrived tired. Timo, Katriina, Rosita, Janette and Elina were waiting for me at the airport and they had beautiful white flowers with them. It was lovely to get to smell the soft air and those lovely flowers as I had suffered the nasty, dry smell of airports and airplanes for so long. Virpi-Maria is on holiday in the Southern Thailand until next Thursday.
I kept dozing off the whole day. And managed to go into such a deep sleep in only 15 minutes that I didn’t even think was possible. Rosita and Janette showed me around and told about different emloyees and their dogs. I never remember foreign names so I later wrote them down. The Kivinen family has a golden retriever, Hani/Honey/or something. Such a cute dog and still a baby and so soft. The house is also very beautiful. Timo offered me some coffee and pencil and a paper which I gratefully accepted. I also visited Jane’s restaurant for fried bananas and hot coffee. It was really good! The girls also showed me some photos.
When I returned to my own room we went through some basic stuff with Elina, on animals and safety and such. I can’t remember much as I was soooo tired. My forehead and eyes were like on fire. Janeäs delivery service arrived around 3pm and brought our order a while later, spaghetti Bolognese, lemonade and candy coffee.
We left to have dinner at the place they called ”the wooden house”. It was an open restaurant made of wood. I ordered banana shake and chicken with BBQ sauce as Rosita recommended it. I probably should learn to read some Thai. I don’t know the real name of the restaurant. :) The place was a nice restaurant and six people ate with 10-15 euros. I know SA was cheap but I really have to get used to this as well as the traffic.
After the restaurant I took some lactic acid, a shower, unpacked my bags and went to bed. From Africa I’ve missed this 170% humidity, soft lovely smell of the air and how you get “sweaty” immediately after the shower – I have all that again now. I’m just sorry I decided at the airport in Finland to leave my laptop home. I knew I would be sorry for it and today it’s been on my mind thousands of times. What is done is done though. And I also couldn’t write this blog yesterday. But the start is good and actually I only realised after 12 hours of being in the country that I’m actually here.
No comments:
Post a Comment